Yritys ja erehdys


Hurmiosta epätoivoon ja takaisin. Näin kuvailisin ensimmäistä puolta vuottani sivutoimisena yrittäjänä. Kuluja on edelleen enemmän kuin tuloja, silti välillä melkein naurattaa ääneen, kun on niin kivaa tehdä sitä, mistä tykkää. Ja niinä epätoivon hetkinä olen ollut valmis luovuttamaan. Lyömään hanskat tiskiin niin kuin sanotaan. Välillä pulppuan idoita, toisinaan pää on tyhjä. Välillä on rohkeutta muillekin jaettavaksi, joskus ei kantti kestä. Yritystä perustaessani ajattelin, että terapiatyö on se suurempi siivu ja kuvauksia siinä ohessa. Asiakkaat olivatkin toista mieltä ja hyvä niin! Kuvaaminen tuntuu aina vain enemmän omalta jutulta ja sen parissa pääsen siihen kuuluisaan flowhunkin, lähes joka kerta. Ja valokuvaustakin voi tehdä terapeuttisesti.

Ei ole ollut helppo yhtälö kokopäiväisen palkkatyön ohessa sovitella aikatauluja myös yritystoimintaan. Etenkin kun jo ammattinikin puolesta tiedän, miten tärkää olisi myös niitä vapaapäiviä pitää. Se on saanut minut miettimään, voinko aloittelevana yrittäjänä valita kenen kanssa teen töitä ja mihin lähden mukaan? Vai pitääkö jokaiseen työtilaisuuteen tarttua, vaikka intuitio sanoisi ei? Yrityksen ja erehdyksen kautta olen tätä opetellut.

Hämmennystäkin on näihin kuukausiin mahtunut: Kaikki asiakkaat eivät olekaan kivoja, jotkut ovat jopa ilkeitä. Kaikki eivät maksa laskujaan. Jään aina yhtä sanattomaksi kohdatessani huonoa käytöstä. Negatiivinen palaute tuntuu sekin pahalta. Oli se annettu aiheesta tai aiheetta. Olen joutunut hyväksymään sen, että kaikkia ei voi miellyttää. Ja onneksi ei tarvitsekaan. Aion näistä ikävistäkin kokemuksista huolimatta uskoa lähtökohtaisesti hyvään ihmisessä.

Olen oppinut itsestäni myös sen, että laskujen tekeminen ei ole mielipuuhaani. Eikä tuotteistaminen. Molemmat erittäin tärkeitä yritystoiminnalle. Mielelläni kyllä ideoisin uutta ja toteuttaisin. Ehkä palkkaan apua tuotteistamiseen, markkinointiin ja laskutukseen.

Naisia. Innokkaita. Osaavia. Ystävällisiä.

Joku kaunis päivä <3