Nyt saa riittää!

Olen saanut viime aikoina itseni kiinni kotitöiden laskemisesta. Ja nyt en puhu puolisoiden välisestä työnjaosta, vaan omista sisäisistä vaatimuksista itseäni kohtaan.

Jos olen tehnyt perheelle ruoan, korjannut tiskit koneeseen ja pessyt koneellisen pyykkiä työpäivän päätteeksi,  huomaan kysyväni itseltäni: onko tämä nyt tarpeeksi tälle illalle? Olenko jo ansainnut oikaisun sohvalle? Joskus kysyn myös puolisoni mielipidettä, puoliksi leikilläni. Olemme yhdessä tuumailleet, että onko työelämä rikki vai ikäkö painaa, kun illat menevät päivästä toipumiseen ja tuollaiset arkiaskareetkin tuntuvat raskailta.

Työelämässä meitä kuluttavat monet ulkoa tulevat paineet, viivan alle pitäisi aina jäädä enemmän plussaa, mutta myös omat sisäiset vaatimuksemme.  Tiedätkö sinä, mitä sinulta työssä odotetaan? Ja resonoiko se oman vaatimustasosi kanssa?

Opettelen sanomaan itselleni: Minä riitän. Työssä ja kotona. Riitän huolimatta siitä, teenkö vai jätän tekemättä. Huolimatta, mitä muut saavat aikaan tai ovat saamatta. Mitä muut ajattelevat tai ovat ajattelematta. Riitän itselleni.  Ja vain sillä on väliä.